Teksti: Atte Häkkinen

Nuorten kohdalla puhutaan usein diginatiiveista. Diginatiiviudella viitataan ajatukseen, jossa digitaalisen teknologian keskellä kasvanut ihminen omaksuu teknologiankäyttötaidot luontevasti ja lähes itsestään. Taidoilla voidaan tarkoittaa esimerkiksi mobiililaitteiden käyttöä tai sisällöntuotantoon liittyviä taitoja. Mitä sitten ovat nämä digitaalisen maailman kansalaistaidot ja miten niitä voi harjoitella? 

Teknologian nopeasta kehityksestä huolimatta ihmisen perustarpeet ovat säilyneet ennallaan. Edelleen tarvitsemme kykyä tehdä yhteistyötä, pyytää apua, ratkaista ongelmia ja tulla toimeen muiden kanssa. Tarvitaan myös jonkinlainen normisto ja säännöt, joihin voidaan tukeutua, jotta yhteistyö sujuu. 

Vasta näiden taitojen myötä ihminen voi kehittää digiosaamistaan ja opetella esimerkiksi ammatin. Nykyinen työelämä ja maailma on tiimityötä suosivaa eivätkä yksinyrittäjätkään pärjää ilman hyviä kommunikaatiotaitoja ja asiakaslähtöistä työotetta. Kommunikaatio on kaiken yhdessä tekemisen ytimessä. 

Teknisellä osaamisella on merkitystä, mutta tehokkainkaan koodari ei voi saada hyvää jälkeä aikaan yksin, ellei hän ymmärrä, millaista ohjelmaa häneltä odotetaan. Harva työelämän projekti toteutuu täysin itsenäisesti, vaan onnistunut lopputulos edellyttää yhteistyötä muiden ihmisten ja verkostojen kanssa. Tekoäly on tullut ammattilaisten avuksi, mutta myös sen tehokas käyttö vaatii kriittistä luomuälyä ja yleensä usean ihmisen näkökulmia toimiakseen.

Pelaaminen auttaa tunnistamaan ja harjoittelemaan omaa osaamista

Pelaamalla oppii monia työelämässä tärkeitä taitoja, joista korostuvat erityisesti yhteistyö- ja tunnetaidot. Työelämän muuttuessa yhä projektiluontoisemmaksi tarvitaan entistä enemmän kykyä toimia erilaisissa tiimeissä ja sopeutua vaihtuviin tilanteisiin. Verkkopeliyhteisöissä toiminen haastaa käsitystä vuorovaikutustilanteista ja toisaalta se voi myös madaltaa kynnystä olla yhteydessä ihmisiin. Verkkovälitteinen viestintä voi olla yhtä merkityksellistä kuin kasvokkaiset kohtaamiset, mutta molemmat vaativat harjoittelua ja totuttelua. 

Peleissä harjoitellaan yhdessäoloa ja ne tarjoavat myös väylän tunteiden käsittelyyn. Peleissä usein joku voittaa ja joku häviää. Tämä antaa mahdollisuuden harjoitella onnistumista ja epäonnistumista rajatussa ympäristössä. Myös sääntöjen selittäminen muille harjoittaa kärsivällisyyttä ja auttaa ymmärtämään, kuinka eri tavoin ihmiset voivat tulkita samat asiat. 

Roolipeleissä korostuu empatian harjoittelu, kun pelissä astutaan pelihahmon saappaisiin. Pelit mahdollistavat myös seikkailut ja tilanteet, joihin tosielämässä ei joudu. Samalla roolipeleissä korostuu sattuma, jolloin kaikki ratkaisut eivät ole vain pelaajasta riippuvaisia.  

Monet peleissä opittavat taidot tarjoavat väylän opiskelu- ja työelämään. Pelit antavat valmiuksia, joiden myötä on helpompi selvitä tosielämän esteistä. Ne rakentavat sietokykyä kohtaamaan hankalia tilanteita ja opettavat miten yhteispelillä asiat sujuvat. 

Pelit kannustavat myös luovaan tekniseen tekemiseen. Pelien modaaminen eli muokkaaminen opettaa tiedostorakenteiden ymmärtämistä, ohjelmistojen asentamista, komentorivien käyttöä ja toisinaan ohjelmointia. Monelle nykyiselle ohjelmistokehittäjälle, järjestelmäasiantuntijalle tai tietotekniikan tehokäyttäjälle ensimmäiset askeleet digitaalisen teknologian syvempään ymmärtämiseen ovatkin syntyneet juuri pelien kautta. Myös media-alalle päädytään yhä useammin pelien kautta. Suosituista tubettajista esimerkiksi Eric Savolainen eli Lakko ja Roni Bäck ovat aloittaneet pelivideoiden teolla. 

Pelaamisen suuri vahvuus on siinä, että tekniset, sosiaaliset ja luovat taidot kehittyvät samanaikaisesti. Pelaaja oppii käyttämään järjestelmiä, ratkaisemaan ongelmia ja tekemään yhteistyötä.

Osaammeko tunnistaa osaamisen?

Pelaamisen kautta hankittua osaamista pidetään edelleen helposti vapaa-ajan toimintana, vaikka samat taidot ovat arvokkaita myös opiskelussa ja työelämässä. Osaaminen on todellista, vaikka sitä ei ole hankittu luokkahuoneessa. Monet nuoret ovat taitavia monella eri osa-alueella, mutta tarvitaan tila, jossa osaamisen voi tuoda turvallisesti esiin. Tämä voi tarkoittaa toisten huomioimista ryhmätilanteissa, kykyä toimia pelinjohtajana roolipeleissä tai esimerkiksi oman taiteellisen tuotannon esittelyä muille. 

Rohkeus kohdata tulevaisuus?

Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta erilaisia tulevaisuusskenaarioita voidaan kuvitella. Suomen väestö vanhenee, eurooppalaisen demokratian rajoja testataan, ympäristöongelmat pakottavat mukautumaan ja tekoäly muuttaa tapoja, joilla teknologiaa käytetään. Kriiseihin voidaan vastata jakamalla resursseja ja tietoa. Teknologia on muuttunut kaiken aikaa näkymättömämmäksi ja harvempi meistä enää edes tietää, että missä sijaitsee se mystinen pilvi, johon tiedostomme tallennetaan. Samaan aikaan yhteiskunnat muuttuvat haavoittuvammiksi erilaisille kyberuhille. 

Tulevaisuus voi näyttäytyä pelottavalta, mutta se tarjoaa myös mahdollisuuksia. Emme voi ennustaa onko kaikkia tämänhetkisiä ammatteja edes olemassa tulevaisuudessa. Tärkeimmät kansalaistaidot eivät liity yksittäisten ammattien harjoittamiseen, vaan siihen luovaan voimaan, jossa ihmiset keksivät yhdessä ratkaisuja haastaviin tilanteisiin ja tulevat keskenään toimeen. Välineet ja teknologiat valikoituvat tarpeen mukaan. Ne eivät ole itseisarvo, vaan ne on luotu ihmistä varten. 

Tärkein tulevaisuuden taito on ottaa kaikki mukaan. Kun tunnistamme oman ja toisten osaamisen, pystymme saavuttamaan lähes mitä tahansa. Entä jos tärkein tulevaisuuden taito onkin rohkeus oppia yhdessä?